Kuukausi: huhtikuu 2016

Tuunausta ja päivän asu

Kävin kirpparilla taas pitkästä aikaa. Hämeenlinnan Suurkirpputori on ehkä mun suosikki kirppis. Se on hevon kuusessa ja sinne on hankala päästä, mutta silti siellä on aina asiakkaita. Olen itsekin myynyt siellä tavaraa ja kauppa kävi. Toinen suosikkini Hämeenlinnassa on Herman’s Second Hand ja tottakai Hämeentien kirppis, rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Hämeentieltä en ole hetkeen löytänyt mitään, mutta joskus olen siellä tehnyt uskomattomia löytöjä parilla eurolla. Siksi se täytyy tsekata aina aika ajoin. Muita käymisen arvoisia kirppareita Hämeenlinnassa on Fida ja Kirppulinna, molemmat keskustassa. Naapurissa on Keisarin Makasiini kirppis, josta toivon kehkeytyvän huippukirppis. Onnekseni Hämeenlinnassa on aika vilkas kirpparikulttuuri, täällä olen löytänyt hienoja juttuja tosi edullisesti. Verrattuna esim Tampereen kirppareihin, tuntuu että täällä on enemmän mielenkiintoisia juttuja, ja nimen omaan edullisesti.

Eli kirpparilla. No totta kai jotain tarttui mukaan, Suurkirppikseltä löytyi tälläiset gootikkaat solkimaiharit! Huomasin jo paikan päällä että ylimmät remmit ovat liian lyhyet minun mahtipohkeilleni, mutta totesin että tilanne on helppo korjata. Kotona ompelin pätkän keinonahkaa remmin päähän ja avot, nyt on loistavat popot jalassa! (Samalla tuli todettua että kyllä, rakas Pfaffini ompelee paksua nahkaa. Jihuu ❤ ) Olen jo pitkään etsinyt solkimaihareita, mutta käytettynä on ollut vaikea löytää jalkaani sopivaa paria. Näissä on tarpeeksi pohjaa ja kiva ulkonäkö, ja vaikka olivat hieman hintavat ollakseen kirpputorikamaa, olen tosi tyytyväinen kenkiini. Huomisen Olavi Uusivirran keikan kengät on siis hanskassa! Ajattelin yhdistää nämä kengät vaaleansiniseen kukkamekkooni. Tykkään rajuista kontrasteista pukeutumisessa. Maiharit ja kukkamekko toimii siis hienosti! Asuun voisin yhdistää vielä verkkosukkahousut. Hmm!

bootsi

Olen varmaan maailman tylsin ihminen ja ketään tuskin kiinnostaa mitä mulla oli tänään päälläni. Mutta! Tämä on minun blogini ja siispä tässä kuva: OOTD – Outfit Of The Day!

ootd27-4-16

Nahkatakki, hame ja maiharit ovat siis kirpputoreilta, Tool-paita backstreetmerch.com

Minun on nykyisin ihan ok laittaa nettiin kuvia itsestäni ilman meikkiä. Vielä pari vuotta sitten en olisi todellakaan voinut tehdä niin, mutta nykyisin ajattelen että mitä sitten. Olen ilman meikkiä kadullakin, joten miksi ei voisi postata kuvia ilman meikkiä.

Että sellaista!

Tyylini ennen ja nyt

Kuten moni minut jo pitkään tuntenut saattaa tietää,  olen nuorempana ollut gootti.

Hyvin gootti.

happydeath

Aloitin mustiin pukeutumisen siinä 13-vuotiaana, ja goottityyli tuli kuvioihin noin 14-15 vuotiaana. Olin toivottoman ihastunut erääseen tyttöön, ja hänen goottityylinsä vaikutti siihen että tahdoin itsekin pukeutua kuten hän. En osannut kuitenkaan sanoa että tyylini oli goottityylinen. Ehkä herääminen siihen, että olin gootti, tapahtui kun eräs nuori mies kommentoi minua kaupan edessä: Gootti.

~ce0

Tahdoin ottaa selvää alakulttuurista, johon minut tällä tavalla yhdistettiin. Musiikillinen herääminen minulla tapahtui noin 16-vuotiaana, kun tajusin että maailmassa on muutakin musiikkia kuin Radiohead (jota olin kuunnellut 13-vuotiaasta saakka. Pelkkää Radioheadia). Löysin goottimusiikin, ihastuin varsinkin neofolkiin mutta lempimusiikkiani taisikin olla industrial. Skinny Puppy ja Front Line Assembly oli kova sana. Perinteinen goottimusiikki sai enemmän tilaa levyhyllyssäni ja kuuntelinpa myös Cradle of Filthiäkin. Radioheadin taisin unohtaa vähäksi aikaa.

bitchpleeze

Kun sitä kerran ollaan gootiksi ryhdytty, sitä ollaan gootteja ihan tosissaan. minulla oli aina mustat huulet, kulmakarvat ajelin pois aika pian ja vaatteni olivat pelkästään mustaa. Muistan, kun värjäsin otsatukkani punaiseksi. Se tuntui liian värikkäältä, ja värjäsin tukkani taas pikumustaksi pian. Pelkäsin värejä, ja se alkoi ahdistaa minua. Kaiken piti olla mustaa ja synkkää, enkä ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Aloin pitää pelkästään pitkiä mustia hameita, ja unohdin millaista oli pitää housuja. Kerran liikuntatunnille pukeuduin housuihin ja kaverini tokaisi minulle; Liisa sulla on jalat!

 

Lukioiässä keksin että voin tehdä vaatteeni itse. Tämä oli valtava muutos elämässäni, ja vihdoin, vihdoin sain vaatteita jotka olivat minua ja goottityylisiä, kulutin suuria summia kankaisiin, nappeihin ja neppeihin. Poikaystäväni haki minulle Tampereelta kymmeniä metrejä korsetinluuta. Minulla oli joka viikko uudet vaatteet. Vanhat möin pois kirpparilla, sillä vaatekaappini alkoi pullistella vaatteita. Nautin ompelu- ja kaavoitustyöstä suuresti, ja 17-vuotiaana tein ensimmäisen korsettini. Äitini on mallimestari, ja hän opetti minut kaavoittamaan, ompelemaan ja kuosittelemaan jo valmiita kaavoja. Muistan ikuisesti ensimmäisen valmistamani korsetin. Siinä käytin luuna paksua teräsvaijaeria jota leikkasimme rälläkällä isäni kanssa. Pidin korsettia yötä päivää. Pukeuduin kouluun niinkuin olisin menossa mustiin tanssiaisiin. Tyylini oli dramaattinen ja viihdyin vaatteissani.

Sitten jouduin sairaalaan pitkäksi aikaa ja sairaalassa ei luonnollisesti kannata korsettia pitää. Ompeluvimma laantui kun muutin pois kotoa ja minulla ei ollut enää ompeluhuonetta siinä vieressä. Tyylini oli edelleen gootikas, mutta hieman järkevämpi kuin ennen, kuitenkin.

lks001

Muutettuani Tampereelle mahdollisuudet käydä goottibileissä paranivat huomattavasti. Kävin kaikissa bileissä minne vain minulla oli mahdollisuus mennä. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli myös goottiystäviä, olin aina ennen ollut se yksi kummallinen mustiin pukeutuva otus. Ostin aika paljon vaatteitani kirppareilta ja ihan perus vaatekaupoista, yhdistelin niitä hienoihin goottirytkyihini. Olin tyytyväinen pukeutumistyylini, minusta minulla oli kauniit vaatteet ja goottityyli sopi minulle hyvin.

Kun muutin Hämeenlinnaan, aloin käyttää polvipituisia hameita. Ihan käytännön syistä: minä pyöräilin aina kouluun, ja pyörät ja pitkät liehuvat helmat eivät sovi yhteen (kuten jouduin toteamaan).  Tukkani vaaleni omaan luonnolliseen sävyyn ja kasvatin kulmakarvat takaisin. Tyylini alkoi laimistua. Edelleen pukeudun mustaan, musta on helppo ja turvallinen väri. Kuvaavaa on, että lähdin shoppailemaan aikeenani katsella jotain kivoja värejä. Poistuin kaupasta mustan vaatteen kera.

Tuossa vuosi sitten ostin itselleni housut.

Housut!!!

Eka kertaa kymmeneen vuoteen!

Housut ovat mitä mukavin vaate. Nyt olen ihan ihastuntut housuihin. Olen vaalentanut tukkani oman luonnollisen väriseksi, mitä nyt pinkki otsatukka välillä. En koe enää olevani gootti. Tykkään yhdistelmästä housut + jokin printti t-paita, suosikki vaatemerkkini ovat KillStar, Vixxsin ja Heartless. Nytkin minulla on ylläni harmaa Radiohead-huppari ja se on ihan ok. Olen todennut, että olisi tärkeä olla muunkin värisiä vaatteita kuin mustia, esimerkiksi työhaastattelussa olisi kiva pitää jotain muutakin kuin mustaa.

12798838_10154962820473539_134727998343004452_n

Nyt, omassa tyylissäni, olen tyytyväisempi kuin koskaan. Minulla on hyvä olo omissa vaatteissani ja olen tosi tyytyväinen tyyliini. En tahdo lokeroida itseäni enää mihinkään lokeroon, olen Liisa. Pukeutuminen on minulle hauska tapahtuma eikä pukeutumistani enää väritä paineet siitä, olenko tarpeeksi ”gootti” ja onko tyylini varmasti lokeron mukainen. Minulla harvoin tulee enää hetkiä, kun en löydä mitään päällepantavaa.

Juhliin ja keikoille tykkään edelleen pukeutua vaikkapa korsettiin, goottimekkoihin ja korkoihin. Viime vuoden Lumouksessa edustin vaaleanpunaisessa pitsimekossa ja korsetissa.

11224671_10154404846268539_7814880142584235244_n

Nyt olen kevään korvilla villiintynyt kukkakuoseista. Etsin kirppareilta kukkamekkoja ja puseroita, hameitakin. Mikään ei ole helpompi asu kesällä kuin keveä kukkamekko. Minulla on ollut ikuisuusprojektina ommella itselleni mekko käsityölehden kaavoista, ehkäpä tänä kesänä saan sen tehtyä. (Valmiskaavat kyllä raivostuttavat suunnattomasti, ja monesti valmiskaavalle joutuu tehdä täysremontin ennen kuin sitä voi ollenkaan käyttää.)

Odotan innolla, mihin suuntaan tyylini kehittyy. Ehkä mummokukkakuosit valloittavat minut kesän aikana? Musta on kuitenkin väri, josta en hevillä luovu. Tällä hetkellä vaatekaappiani selatessa minulla on otsalamppu päässä, tuttu ongelma kaikille mustiin pukeutuville henkilöille. Vaatteeni hankin nettikaupoista, kirppareilta ja nettikirppareilta. Suurin osa vaatekaappini sisällöstä onkin second handia. Oman tyylin löytyminen on ollut helpottavaa. Sekoitan goottityyliä, rock-tyyliä ja omaa persoonallista tyyliäni ja tästä tulee uniikki Liisa-tyyli. Ymmärrän myös että tyylini jatkaa kehittymistään kaiken aikaa. Saa nähdä millainen tyylini on viiden vuoden kuluttua!